Hauska viikonloppu ja sotavammoja

Nähtiin tuossa viime lauantaina Casperin ihastus, faarokoira-Fanny. Lenkkeiltiin vajaa tunti Karsikon ympäristössä ja rupateltiin mukavia. Lenkillä todettiin useasti, että on tytöllä virtaa - tosin onhan kaksikolla lähes kahden vuoden ikäero. Lenkin päätteeksi jäimme vielä vaihtamaan kuulumisia Siwan pihaan. Siellä ihmetystä aiheuttikin sitten Fannylle sellanen lumiaura.

Casper on Fannyn suhteen tosi reilu. Leikkiminen sujuu hyvin, eikä jatkuvaa haukuntaakaan tarvitse kuunnella, kun puhuvat "samaa kieltä". Siinä höpötellessä otin pari valokuvaa taas muistoksi. Tuo tyttö on niin kaunis, että!

Lumiaura aiheuti ihmetystä.

Casper kävi aina välillä kosiskelemassa Fannya.. Muun muassa kaulaa piti nuolla . Tuloksetta kuitenkin, onneksi! :D

Outo kuvakulma, mutta tarkkaavainen Casper.

Meillä on tosiaan ollut aika paljon harmia meidän autosta, ja nyt kun se on kunnossa, niin päästään vähän muuallekin kun tähän kotikulmille. Lähdettiin siis sunnuntaina tarpomaan jo ysin aikaan Jaamankankaalle. Oli tosi mukavaa talsia siellä, Casper ei vaan täysin aluksi tajunnut touhun hauskuutta :D Herra päätti aluksi vetää sellaisen normisetin; mahdollisimman syvään ja tahmaiseen lumihankeen kuin mahdollista, puku täyteen lunta ja niin edelleen. Kuten kuvista näkyy, niin pojan käytössä oleva puku on "hieman" suuri xD Loppujen lopuksi puku oli täynnä lunta jatkuvasti, ja sitä piti sitten tyhjentää. 

ngh! on tää vaikeeta!

Toisen jalat ei pysyny ihan niin pinnalla kuin Jarilla :P

Iskän jalanjälkiä on paras mennä ettei upota.

Posetusta laavulla.

Cassulla on ollut kohta parisen kuukautta sellainen vekki korvassa, ja sitä ollaan yritetty välttää tulehduttamasta kaikin keinoin. Aluksi sen puhdistaminen oli tosi vaikeaa ja stressaavaa, kun poikaa ei olis kiinnostanut pätkääkään seisoa paikallaan ja antaa meidän sorkkia korvaansa. Mutta se on meidän korvakkaiden perusongelma. Kaverin kehotuksesta alettiin siis liottaa verihyytymää vedellä ja helokkiöljyllä, nyt siihen laitetaan enää vettä ja voidetta.

Korvan vekki.

Eilen sitten ihmettelin, kun pojan vasen silmä selvästi siritti. Aamulla en kiinnittänyt siihen huomiota, sillä aamuisin sillä on muutenkin aina välillä unihiekkaa ja punertavat silmät unien jäljiltä. Seurailin sen puuhia tässä sitten pitkin päivää, ja lopulta illalla oli sitten soitettava päivystävälle eläinlääkärille. Ei lähdetty käymään Ilomantsiin saakka. Lääkäri ehdotti, että käydään hakemassa antibioottitippoja silmään. Ei kuitenkaan epäillyt silmätulehdusta, vaan jonkinasteista traumaa. Tänään kun olen silmää tarkastellut, niin siinä näkyy plajon nestettä, punoitusta ja mahdollisesti jokin karva/pölyhiukkanen, joka hiertää silmää. Illalla mennään viellä paikalliselle eläinlääkärille ja kuullaan hänen mielipiteensä asiasta.

Hiljaista menoa Karsikossa

Tässä on aikaa vierähtänyt taasen viime kerrasta kun ollaan kuulumisia kirjoiteltu. Ollaan joulun jälkeen ehditty viettämään mukavaa aikaa Espoossa ja sitten pelkästään kotona. Alla kuva "mummin" tilaamasta kaulapannasta. Panta on Design Dogin mallistoa ja vartavasten Casperia varten tehty. :)

Kuvaaja Jari Koskenperä

Uusi vuosi meni aikalailla jännittämiseksi, kun raketit paukkui, eikä poika oikein niistä pitänyt. Lähdimmekin pahimman paukkeen ajaksi ajelemaan Kontiolahden suunnalle.. Iltaa meillä oli sitten myöhemmin viettämässä S ja M, oli oikein mukavaa rupatella. :)

Espoossa kävimme Loppiaisena, moikkasimme omistajan pelireissun puitteissa Kirsin kummia ja hänen perhettään. Siellä Casperia viihdytti 2-vuotias tyttö, Nanna. Viikonloppu piti ottaa Casperin kanssa rentoutumisen kannalta, mutta jostain syystä kaksikerroksisessa talossa nukkuminen tuotti vähän vaikeuksia. Aamuyöllä herättiin kuuntelemaan pojan purinaa, ns. vahtihaukkua. Ei auttanut sitten kun 5 aikaan kömpiä ylös ja käydä ulkona.. Rauhoittui hän sitten takaisin nukkumaan pariksi tunniksi ennen kuin pikkuneiti heräsi aamupuuhiin. :)

Kuvaaja Kirsi Rissanen

Espoon reissun jälkeen ei olla voitu käydä missään, sillä meillä oli auto rikki hyvin, hyvin pitkään. Mutta eipä siinä, tuli käytyä ainakin kiertämässä hihnalenkkejä. Olemme myös nähneet lisää Nalan ja Minnin kanssa asuvaa Wanda-neitosta. Siinä on kyllä neidillä luonne ja vauhti kohdillaan. <3

Jari kävi myös pyörähtämässä Kokkolassa tammikuun loppupuolella. Sen ajan olin Casperin kanssa "hoidossa" Karhu-perheen luona. Casper rauhoittuu sinne erittäin hyvin, mistä lienee kiittäminen perheen päätä, joka juttelee pojalle aina nähdessään. Ne ajat kun vilinää ja ääntä ei ole liikaa ympärillä, poika keskittyy täysin nukkumiseen. Kävin myös Karhu-perheen pienimmän kanssa kävelemässä muutaman kerran, ja ajattelin, että koska olen mukana, niin uskallan antaa kokeilla taluttamista. Hyvinhän se meni. Pientä rauhallisuutta vielä mukaan, niin voin vaikka vuoden päästä taata, että lenkkeily onnistuu ihan hyvin ilman minuakin. Tosin, sitten jäisin paitsi hyvästä juttukaverista...

Kuvaaja Kirsi Rissanen

Kuvaaja Kirsi Rissanen

Ihanaa, että Casper viihtyy myös lasten seurassa. Toisinaan vähän harmittaa, kun emme ole kovin aktiivisesti käyneet missään lasten tapahtumissa pyörimässä. Nimittäin koira selvästi tykkää siitä, että lapset ihailevat, silittävät ja leikkivät sen kanssa. Tulevaisuuden dilemmaksi voisikin ottaa, että poika tulee käymään ainakin yhdessä tapahtumassa, jossa on lapsia tänä vuonna. Kotona herra on sen verran sohvaperuna, että hävettää melkein myöntää sen nukkuvan jopa 16 tuntia päivässä... Joskus vähän enemmänkin...