2. pääsiäispäivä

Pääsiäinen päättyi mukavasti viehetreeneihin, joissa oli mukavia uusia sekä vanhoja tuttavuuksia. Casper otti yhden lähdön suoralla, ja kyllähän tuota ponnistusvoimaa riitti. Äippä meinasi tosin kaatua pariin otteeseen, kun Casper on niin kova huitomaan suuntaan ja toiseen lähdössä - sitä viettiä, voimaa ja intoa kun riittä... painosta puhumattakaan.

Pienempi poju pääsi vieheelle siskonsa ja Casperin tapaan, ja sehän me hoidettiinkin jo rutiinilla ;) Lopuksi Sampo pääsi vielä reippaan siskonsa kanssa painimaan. Kuvat puhukoot puolestaan. :P (kiitos Elisalle kuvaamisesta!)

1. pääsiäispäivä

Tästä ja seuraavasta päivityksestä tulee hyvin kuvapainotteinen, sillä ei ole oikeastaan mitään raportoitavaa.

Löydettiin läheltä meitä hiekkamonttu, joka soveltuu hyvin tällaiseen hölkyttelyyn ja auringossa käveleksimiseen jos koira on hyvin hallittavissa. Tie nimittäin menee aika läheltä ja alueella saattaa välillä pyöräilijöitäkin käydä. Kuopalla törmättiin mieheen, jonka mukaan montulla saa käydä omalla vastuulla. Kaikkihan tapahtuu muutenkin periaatteella "jos päästät irti, niin katsokin ettei mitään tapahdu kellekään", joten ihan huoletta mentiin tuonne ja pojat nautti!

Lankalauantain irtiotto

Pääsiäinen ja pitkät vapaat antoivat erinomaiset lähtökohdat nähdä ihmisiä sekä puuhastella kaikenlaista koirien kanssa. Pitkäperjantai ja sitä seurannut lauantai vierähti osittain sukulaisten muuttoa tehdessä, mutta sitäkin hauskempaa meillä oli.

Pojat olivat muuton ajan kotona, kävimme pari kertaa niitä katsomassa poissaolomme välissä. Yhteensä yksinoloa tuli yhteensä n. 8 tuntia. Yksiä pissoja lukuunottamatta paripäiväinen urakka meni vallan mainiosti. Kaiken kruunasi muuttopaikassa ollut takka, jonka äärelle molemmat nukahtivat autuaaseen uneensa.

Kevättä pukkaa

Täällä meillä on melkoisen lämmin, eikä luntakaan juuri ole. Siitäpä syystä pojat ovat olleet nyt paljon enemmän ulkona ihan alasti. Casper nauttii takapihalla olosta ja etenkin siitä, ettei lenkillä tarvitse käyttää vaatteita. Pienemmälle ei ole niin väliksi onko vaatteita vai ei, yhtä vaikeaa se ulos lähteminen on joka tapauksessa. Nimittäin aina kun ollaan lähdössä ulos, Sampo heittäytyy selälleen ja kiemurtelee selällään, eikä missään nimessä kävele itse ovelle. Jotain tähänkin olisi keksittävä, ettei meidän tarvitse kantaa sitä kun painoa on aikuisena noin 25kg...

Nautiskeleva hörökorva

11. viikon seisotuskuva

Sunnuntaina lähdimme mukaan pentutreffeille, joilla oli moooooooooonta mustavalkeaa pentua. Olipahan helpompaa se oman löytäminen, se nimittäin erottui hyvin joukosta ja maastosta. 0:) Pentutreffit meni hyvin, Sampo vaan arkaili aluksi tosi paljon muita pentuja. Kuvia ei tullut otettua, kun vauhtia piisasi laumalla aikasta paljon. Casperille suotiin oma yksinäinen hetki kotona, eikä se tehnyt ainakaan pahaa sen univajeelle.

Pienen pojan pää pyörälle vieheellä

Käytiin maanantain ratoksi näyttämässä Sampolle pentuviehettä. Aluksi aikaa kului siihem, ettei pentu millään meinannut päästää vieheestä irti ja se halusi vain leikkiä. Mutta vauhtiin kun päästiin, sain ihan videonkin kuvattua.

Toinen video koskee samaa aihetta kuin aiemmassa postauksessani. Tässä on tämänpäiväinen leikkihetki poikien välillä:

                                     

Videon lopussa Sampo hyppää ensimmäistä kertaa sohvalle, tälläkin kertaa ihan vahingossa ja karkuun päästäkseen. Sohvalle jysähdettyään jätkä vaipui tunniksi unten maille :)

Leikitäänkö yhdessä?

Ollaan toivottu jo pitkään, että meidän niin aikuinen koiramme Casper alkaisi leikkimään. Se on aina ollut lyhytkestoista, eikä Casper ole oikein nauttinutkaan siitä enää 1,5 vuoteen. Pennun tulo herätti toiveita siitä, että pojat voisivat yhdessä leikkiä ja sitä kautta Casper voisi jotenkin osoittaa olevansa pennun yläpuolella. Tähän mennessä pentu on nimittäin vienyt kaikki lelut ja luut Casperin suusta, eikä se ole jaksanut sanoa asiasta mitenkään. Niinpä olemme nyt rohkaisseet Casperia eri tavoin ja pikku hiljaa hyvää tulee.

Lähtötilanne oli tällainen: 

Ja nyt pojat jo leikkivät:

Välillä näyttää siltä, että Sampo kerjää verta nenästään, sillä sen leikkityyli on hyvin erilainen Casperiin verrattuna. Sampo nimittäin puree mihin hammas sattuu osumaan, ja siitä muistoksi jäävät Casperin jalkoihin tulleet mustelmat sekä haavaumat. Mutta eihän se opi jos sitä ei opeta, odottelemme edelleen sitä päivää kun Casper puolustaa itseään.

Välillä pitää levätä, kun pentu on niin rasittava :D

Sampo taitaa poseeraamisen.

Seisotusharjoitus.

Paljon uusia ja vanhoja juttuja - ensimmäinen viikko takana

Moni asia joita koiran kanssa tehdään muuttuu vuosien myötä rutiiniksi. Uuden perheenjäsenen liityttyä joukkoon on kuitenkin tullut huomattua pari asiaa, joita ei ole koskaan pitänyt minään muuna kuin itsestäänselvyytenä. Casperin kohdalla moni asia vain loksahti kohdalleen, eikä niihin tarvinnut kiinnittää suurempaa huomiota.

Casperille autoon meno on aina välillä ollut kynnyskysymys, sillä aina välillä sattuu asioita joita ei vain voi huomioida. Entisessä autossa Casperin häntä jäi nimittäin kontin väliin kun kontti pamautettiin kiinni. Siitä tuli itku, parku ja kontin aristus. Mutta siitä on päästy vahvistamalla oikeaa ja rohkeaa käytöstä. Siispä Casper menee nykyisin konttiin ilman mitään draamaa. Sampon kohdalla asia ei vielä ole niin yksiselitteinen, sillä pentu pitää nostaa vielä pitkään konttiin. Se ei siis pääse sinne itse, eikä siten voi satuttaakaan itseään. Kontissa olemiseen voi ja ei voi vaikuttaa - toinen huutaa hiekkatiellä ja toinen puolestaan jäädessään sinne yksin. Mutta uskomme taas ja kerran, että aika parantaa ja sitä myöten myös tuo lisää varmuutta kontissa oloon.

Esineiden pureskeluun pystyttiin Casperin kohdalla puuttumaan cayennepippurin ja veden yhdistelmällä, kun seosta siveli esim. johtoihin, saivat ne olla rauhassa. Sampon kohdalla se ei toimi. Sampo syö tällä hetkellä vaikka chilin siemenineen jos sen antaisi. Ahne penneli siis.... Mutta jotain se sentään inhoaa - kaikkia hajusteellisia rasvoja sekä sniffer:iä (sitä salvaa, jolla hoidetaan yskää). Tuhot ovat toisaalta erittäin pienet, mutta toisaalta taas niiden ei soisi paisuvankaan yhtään suuremmiksi - kahdet kengännauhat ja nettipiuha näin pari mainitakseni.

Miten tällaiselle voisi olla vihainen? 

Muutoin elämä on lähtenyt oikein mainiosti käyntiin, saimme paljon vaatteita lainaan ja ihan omaksikin pienempien rotujen omistajilta. Ollaan me tietysti myös sitä namin kanssa seisomistakin harjoiteltu - toistaiseksi hieman köyryisen selän kera.