Moni asia joita koiran kanssa tehdään muuttuu vuosien myötä rutiiniksi. Uuden perheenjäsenen liityttyä joukkoon on kuitenkin tullut huomattua pari asiaa, joita ei ole koskaan pitänyt minään muuna kuin itsestäänselvyytenä. Casperin kohdalla moni asia vain loksahti kohdalleen, eikä niihin tarvinnut kiinnittää suurempaa huomiota.
Casperille autoon meno on aina välillä ollut kynnyskysymys, sillä aina välillä sattuu asioita joita ei vain voi huomioida. Entisessä autossa Casperin häntä jäi nimittäin kontin väliin kun kontti pamautettiin kiinni. Siitä tuli itku, parku ja kontin aristus. Mutta siitä on päästy vahvistamalla oikeaa ja rohkeaa käytöstä. Siispä Casper menee nykyisin konttiin ilman mitään draamaa. Sampon kohdalla asia ei vielä ole niin yksiselitteinen, sillä pentu pitää nostaa vielä pitkään konttiin. Se ei siis pääse sinne itse, eikä siten voi satuttaakaan itseään. Kontissa olemiseen voi ja ei voi vaikuttaa - toinen huutaa hiekkatiellä ja toinen puolestaan jäädessään sinne yksin. Mutta uskomme taas ja kerran, että aika parantaa ja sitä myöten myös tuo lisää varmuutta kontissa oloon.
Esineiden pureskeluun pystyttiin Casperin kohdalla puuttumaan cayennepippurin ja veden yhdistelmällä, kun seosta siveli esim. johtoihin, saivat ne olla rauhassa. Sampon kohdalla se ei toimi. Sampo syö tällä hetkellä vaikka chilin siemenineen jos sen antaisi. Ahne penneli siis.... Mutta jotain se sentään inhoaa - kaikkia hajusteellisia rasvoja sekä sniffer:iä (sitä salvaa, jolla hoidetaan yskää). Tuhot ovat toisaalta erittäin pienet, mutta toisaalta taas niiden ei soisi paisuvankaan yhtään suuremmiksi - kahdet kengännauhat ja nettipiuha näin pari mainitakseni.
 |
| Miten tällaiselle voisi olla vihainen? |
Muutoin elämä on lähtenyt oikein mainiosti käyntiin, saimme paljon vaatteita lainaan ja ihan omaksikin pienempien rotujen omistajilta. Ollaan me tietysti myös sitä namin kanssa seisomistakin harjoiteltu - toistaiseksi hieman köyryisen selän kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti