Casperin ja Sampon elämää: Hiihtoloma ja kevään alku

Heipsan!

Hieman on taas ehtinyt kulua aikaa siitä kun olemme viimeksi ehtineet oikein kunnolla muistelemaan ja kertoilemaan Casperin kanssa touhuiluista. Casperin elämä ei ole kummoisesti muuttunut tai mullistunut tässä vuoden alussa. Oikeastaan olemme vain valmistautuneet tuleviin kahteen näyttelyyn sekä alkavaan treenaamiseen.

Allekirjoittanut valmistui koulusta maaliskuun puolivälissä, mutta jo ennen sitä työt ehtivät alkaa ja poika on joutunut pakon kautta olemaan paljon enemmän yksin. Onneksi isännän työt sentään sallivat kotona käymisen ja pojan ulkoiluttamisen päivittäin keskellä päivää. Casper on sopeutunut muutokseen erittäin hyvin, eikä mitään tunteenpurkauksia tai mielenosoituksia ole toistaiseksi ollut kummoisesti. Oikeastaan ainut mielenosoitus sattui ensimmäisellä työviikollani, kun olin poissa kotoa koko päivän. Illalla olimme vielä lähteneet kumpikin omille menoillemme, joten poika sitten yksinäisyyden tuskissaan irvisti meille hieman, kun tulimme kotiin. Toivotaan, että jatkossakin on näin helppoa. :)

Hiihtolomalla, eli viikolla 10, Jari ja Casper olivat kahdestaan kotona ja keksivät jäällä kävelemisen olevan oiva keino kuluttaa aikaa. Jäällä kuluikin helposti yli tunnin verran aikaa, ja ainakin toistaiseksi poika on saanut ihan rauhassa revitellä häiritsemättä muita ihmisiä. Casper on siitä omituinen, että puku päällä juokseminen ei tahdo olla mielekästä. Parinkympin pakkasella kun puku on ehdoton, joten jäällä liikkuminen tai muutoinkin lenkkeily on sitten ollut sellaista hipsuttelua. Hiihtolomaviikosta miehet osasivat kertoa sen olleen erittäin rentouttava ja miellyttävä asia. Koira olikin onnellisen tuoksuinen ja muutoinkin erittäin tyytyväisen oloinen aina allekirjoittaneen saapuessa kotiin.

Kuva: Jari Koskenperä, 7.3.2013

Kevättä odotellessa olemme käyneet paljon enemmän lenkillä, sillä aurinko on ollut erittäin paljon ilonamme. Koiran kanssa kävely on mukavampaa kuin moni antaa ymmärtää, sillä ainakin meidän kokemuksemme mukaan koira tuo oman iloisen lisänsä lenkin kulkuun. Usein puuhun vilahtaa orava tai tien poikki juoksee jänis, silloin tietysti saa olla hieman varuillaan. Casperin suurilla korvilla nimittäin kuulee kaiken, tai ainakin kaiken minkä se tahtoo kuulla.

Viime viikonloppuna kävimme pyörähtämässä yhdistetyllä sukulointi-, shoppailu- ja pelireissulla Espoo-Riihimäki -seudulla. Casper oli jälleen oikein kiltti ja ymmärtäväinen parivuotista Nannaa kohtaan. Toisaalta reissuväsymys meinasi sitten kostautua, kun suhteellisen vieraassa ympäristössä ihmiset liikkuivat ja puhuivat jatkuvasti. Täten ei minkäänlaista rauhaa paikalleen asettumiselle jäänyt, joten vieraileva tähti oli ehkä hieman rasittava isäntäperhettä kohtaan juoksentelemalla ympäriinsä. Rodun kanssa vähemmän olleiden ihmisten on tietenkin hieman hankala ymmärtää pojan ADHD-asennetta elämään, mutta illalla kuitenkin kiiteltiin kun poika kuorsasi kellallaan vallaten koko sohvan. Espoon seudulla lenkkeily tuntui ainakin allekirjoittaneesta erittäin vaaralliselta, sillä pihatiet ja muutoinkin kävelytiet olivat erittäin liukkaat. Mutta hengissä selvittiin, eikä mustelmiakaan saatu. :) BTW, kaikki automatkat meni hyvin, poika kuorsasi eikä pysähdyksiäkään tarvinnut tehdä muutoin kuin omien ruokailujemme yhteydessä.

Kuva: Kirsi Rissanen, 2013

Kuten muukin kevään alku, niin myös pääsiäinen meni sujuvasti lenkkeillen sekä jäällä kävellen. Päätimme, että nyt on viimeiset päivät kun uskallamme jäällä liikkua auringon porotuksen vuoksi. Saattaa nimittäin olla, että jää alkaa piakkoin sulaa, eikä siellä sitten enää uskalla tallustella. Alla vielä kuvia ihanasta joensuulaisesta auringonpaisteesta. :)