Hailuodon maastoista selvittyämme olemme oikeastaan yrittäneet selvitä syksyn tuomasta kylmyydestä, joka täällä Joensuussa vallitsee. Casperilla on ollut ihan mukavaa elämää, ainakin jatkuvista virneistä ja "rellotuksista" päätellen.
Taaksepäin kun katsotaan, niin tämä kesä ja syksy menivät hyvin, ajoittain jopa niin hyvin että alkoi odotella sitä kamalaa asiaa, joka romuttaa kaiken. Ei sitä pahaa sitten tullutkaan. Ainoastaan yksi hammas halkesi, mikä nyt ei ole mikään maata kaatava asia.
Huomasimme myös kavereiden koirista, kuten minnistä ja monista muistakin, että koirahieronnasta on hyötyä. Päätimme ottaa yhteyttä Heli Kapanen-Lappalaiseen ja saimme mitä tilasimme! Siis aivan mahtava nainen! Jaksaa nauraa ja hymyillä joka kerta kun nähdään, ja pojankin selkä alkaa tuntumaan ainakin näin emännän näkökulmasta oikein hyväkuntoiselta. :) Ekat kerrat meni vähän niin ja näin, sillä Casperin vilkas luonne osoitti olemassaolonsa hieronnassakin. Poju ei oikein meinannut kyetä keskittymään, kun ympärillä oli kaikenlaista jännää. Ensi viikolla onkin sitten kotikäynti, katsotaan onko miun laitettava lenkkitossut jalkaan ja jätettävä äijät ja Heli keskenään. :)
Kirjoitushetkellä Joensuussa on 5cm lunta. Casper on pääsääntöisesti sitä mieltä, että naku on paras eikä vaatteita tarvita. Nakuilussa on kuitenkin eräs ikävä piirre, ja se on se jokavuotinen yskä. Eli halusi tai ei, on vaatteet puettava niskaan... Tosin sääliksihän Cassua käy, kun toinen juoksee ensin vaatteita karkuun, ja kun vaatteet on päällä, seisotaan "haista..." -ilme kasvoilla jäykistynein raajoin keskellä olohuonetta tai eteistä. Lenkillä harmi kuitenkin unohtuu, ja poika tallustelee menemään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Taaksepäin kun katsotaan, niin tämä kesä ja syksy menivät hyvin, ajoittain jopa niin hyvin että alkoi odotella sitä kamalaa asiaa, joka romuttaa kaiken. Ei sitä pahaa sitten tullutkaan. Ainoastaan yksi hammas halkesi, mikä nyt ei ole mikään maata kaatava asia.
Huomasimme myös kavereiden koirista, kuten minnistä ja monista muistakin, että koirahieronnasta on hyötyä. Päätimme ottaa yhteyttä Heli Kapanen-Lappalaiseen ja saimme mitä tilasimme! Siis aivan mahtava nainen! Jaksaa nauraa ja hymyillä joka kerta kun nähdään, ja pojankin selkä alkaa tuntumaan ainakin näin emännän näkökulmasta oikein hyväkuntoiselta. :) Ekat kerrat meni vähän niin ja näin, sillä Casperin vilkas luonne osoitti olemassaolonsa hieronnassakin. Poju ei oikein meinannut kyetä keskittymään, kun ympärillä oli kaikenlaista jännää. Ensi viikolla onkin sitten kotikäynti, katsotaan onko miun laitettava lenkkitossut jalkaan ja jätettävä äijät ja Heli keskenään. :)
Kirjoitushetkellä Joensuussa on 5cm lunta. Casper on pääsääntöisesti sitä mieltä, että naku on paras eikä vaatteita tarvita. Nakuilussa on kuitenkin eräs ikävä piirre, ja se on se jokavuotinen yskä. Eli halusi tai ei, on vaatteet puettava niskaan... Tosin sääliksihän Cassua käy, kun toinen juoksee ensin vaatteita karkuun, ja kun vaatteet on päällä, seisotaan "haista..." -ilme kasvoilla jäykistynein raajoin keskellä olohuonetta tai eteistä. Lenkillä harmi kuitenkin unohtuu, ja poika tallustelee menemään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti