Kuopion kansainvälinen kaikkien rotujen koiranäyttely, 25.5.2013

Näyttelyputki jatkuu.

Tätä näyttelyä varten Casper ja minä emme vieläkään saaneet aikaiseksi harjoitella pitkien työpäivieni vuoksi. Viikonloppuisin kokeilin seisotusta ja juoksemista, mutta lopetin aina kesken, kun en vain jaksanut. Koira sen sijaan teki parhaansa ja napotti seistä korvat pystyssä nappisilmät kohti minua. Se taisi tietää, mitä haen. En vain osannut pyytää sitä oikein.

Majoituimme Siilinjärvellä vanhempieni luona näyttelyitä edeltävän yön. Koira oli suhteellisen väsynyt, sillä seuraneitinä toimi veljeni x-rotuinen narttukoira, Vanilla. Miekkonen nuortui silmissä. Ihana parivaljakko... Kun pienempi juoksi pöydä alle, niin toinen katseli lasipöydän läpi sitä suuri virne naamalla. Voi toista pölhöä.

Näyttelypaikalle menimme isommalla porukalla kuin normaaliksi, veljeni ja hänen puolisonsa, Casperin omistaja sekä minä. Minua jännitti silmin nähden, ja se tarttui myös koiraan. Vastassa meitä oli Soile Bister, jonka on sanottu arvostavan hyvin käyttäytyvää koiraa. Rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan, sillä minua silminnähden pelotti. :(

Kuopio INT AVO EH AVK1: Kookkaanpuoleinen, hyvärunkoinen sopivaluustoinen uros, jolla voisi olla ylevämpi selkälinja. Kaunis pää, hyvät korvat, silmät ja purenta. Niskan kaari voisi olla tyylikkäämpi. Niukasti kulmauksia edessä. Hyvät takaraajat. Hieman ulkokierteiset takakäpälät. Korkea-asentoinen häntä. Hännänpäässä saisi olla valkoista. Tehoton taka-askel. ERINOMAINEN LUONNE

Kuvaajana tällä reissulla toimi Elisa Niittymäki. Kiitos siitä! :)

Iitti DVM 2013 18.5.2013

Tämä oli puhtaasti meidän äijjien reissu

Casper veti mun mielestä hyvän juoksun alkuerässä, mutta sitten tulos ei kuitenkaan riittänyt ihan finaaliin asti. Ei se mitään, pääasia että pojalla oli hauskaa. Tutustuin taas uusiin tyyppeihin ja vietettiin mukava päivä auringossa. Vastassa oli ennakkosuosikki, joten saipahan poika juosta kovaa vastusta vastaan!

Casper oli

18.5.2013 Iitti DVM ae 199p, sij. 3/4. :)

Kuvat julkaistu kuvaajan luvalla osoitteesta http://arisalmela.pictures.fikuvatMaastojuoksut+2013Derby+ja+Veteraanimestaruus+Muut+kilpailijat

Suomen Cup 4.5.2013

Hei vaan!

Asiahan on nyt niin, että lähdettiin tätä juoksuharrastusta kehittämään eteenpäin kuuntelemalla viisaampien neuvoja ja samalla soveltamalla ihmiskehoonkin soveltuvia fysiikkaan liittyviä seikkoja. Emme siis todellakaan ole alunperin lähteneet tavoittelemaan voittoa mistään kilpailusta (vaikka ainahan se on hyvä bonus!). Meidät kutsuttiin viime vuotisen menestyksen perusteella Suomi Cupiin, poika oli 4. kaikista maastojuoksuihin vuonna 2012 osallistuneista faaraokoirista. Ei paha!

Kevät oli mennyt hieman ruosteisesti treenien suhteen, sillä toinen meistä oli treenikuvioista kokonaan poissa pelistä töiden takia. Omistajan niskoille siis jäivät kaikki pitkät kävelyt, pyöräilyt ja ruokavalion miettimiset. Hyvinhän me pojat pärjättiin kun kisoista saatiin palkinnoksi kolmas sija. Casper oli selvästi vielä talviunilla, mutta kuitenkin intoa riitti juosta koko rata alusta loppuun. Tuomarin puheen mukaan tosin olisi voinut olettaa hieman korkeampaa tasoa, kun kyseessä kuitenkin olivat viime vuoden parhaat koirat. Heh, pääasia että toinen tuli ehjänä perille.  Odottelun lomassa meitä viihdytti Emman ja Aatun sekä kasvattajan mukava seurue. :) Kiitos teille kaikille mukavasta päivästä! Ikävä kyllä tällä kertaa kameravarustus ei pitänyt vetisestä ja sumuisesta säästä, joten päätin jättää kuvaamisen kokonaan niille, joilla laitteisto on paremmassa jamassa.

Kisojahan vietettiin Casperin syntymäpäivänä, joten emme olisi voineet olla tyytyväisempiä lopputulokseen.

4.5.2013 Laihia, LVKH ae 196+fin 189=385p.

Alla posetuskuva ja fiilistelyä.

Ei ole harjoiteltu tuota seisomista ;) Mutta tässä siis Casper 3v.

Emma ja Aton <3

Kuqquu!

Liperin ryhmänäyttely 7.4.2013

Tälle vuodelle ollaan kaavailtu vaikka mitä!

Ensimmäisenä tavoitelistalla oli saada edes T Liperin ryhmänäyttelystä, kun esittäjä on vaihtunut. Voin sanoa kokemuksesta, että mihinkään ei kannata lähteä suurin odotuksin nenä pystyssä, vaan suhtautua kaikkeen avoimesti ja ottaa vastaan se mitä tuleman pitää. Minä, joka en ole esittänyt koiraa kokonaisen näyttelyn ajan koskaan, koin tänä päivänä pienen kolauksen. Ajattelin, että händlääminen on vain sitä, että namia heilutellaan muuten jo komean koiran nenän edessä ja hymyillään nätisti. Ei se ihan niin mene. :) 

Mutta kaikesta huolimatta nappasimme Casperin kanssa mukavan arvostelun mukaamme ja tiedän missä asioissa parannan jatkossa. Varo vain rakas maasto- ja ratajuoksujaostomme pj, saattaa olla että vaivaamme sinua kysymyksillä jatkossa. ;) 

Pärnävaaran halli on ihan kamala paikka valokuvaajaa ajatellen, joten Casperin kuvat ovat nyt hieman hämäriä :D

Oli meillä myös kasvattajakehässä edustus. Me ollaan tuossa viimeisenä.

Hieman keskittymishäiriöinen herra sai namia naamaan koko ajan :)

Liperi RN Sawhorse's Wild Spirit AVO EH: Mittasuhteiltaan erittäin hyvä uros. Voisi olla viistompi lapa, riittävä rintakehän syvyys. Hyvä ilmeinen pää, kaunis kaula, pitkä lanne. Ulkokierteisyyttä takaraajoissa, häntä kaartuu selälle. Koiralla vaikeuksia säilyttää askelrytmi liikkeessä.

Olen ihan varma, että enemmällä treenaamisella, vähemmällä jännittämisellä ja enemmällä koiran väsyttämisellä tulemme vielä menestymään SA:n arvoisesti. En luovuta ;) Koiralla kuitenkin oli mukava päivä, ja oli mukavaa nähdä muitakin rodun kanssa tekemisissä olevia ihmisiä!

Ihana kevät ja iloinen poika

Talvi on pikkuhiljaa alkanut väistymään ja samaten on sitten ollut mielekkäämpää käydä montulla yms juoksemassa. Casperille sattui talvella ne pari haaveria joista aiemmin kerrottiin, niin tultiin sitten aika paljon varovaisemmiksi jäisen maaston suhteen. Näin huhtikuussa kuitenkin lähdettiin käymään hiekkamontulla Kontiolahden puolella ja poikahan pisteli taas menemään ihan niin kuin aina ennenkin. Vähän ne tassut aristeli ja pari tippaa tuli anturoista kotiin tullessa, mutta ei mitään vakavaa. Silmäkin välttyi kaikenlaisilta traumoilta tällä kertaa...

Talvella ja näin talven jälkeen ollaan syötetty Sam's Fieldin Adult Largea. Kohta puoleen aletaan siirtymään saman merkin energiaversioon, kunhan kisakausi alkaa. Ei tosissaan olla mitenkään rankkaa fyysistä rasitusta pojalle pidetty näin keväällä, kun oli niitä pieniä haavereita. Taidettiin itsekin vähän säikähtää.

Hiihtoloma ja kevään alku

Heipsan!

Hieman on taas ehtinyt kulua aikaa siitä kun olemme viimeksi ehtineet oikein kunnolla muistelemaan ja kertoilemaan Casperin kanssa touhuiluista. Casperin elämä ei ole kummoisesti muuttunut tai mullistunut tässä vuoden alussa. Oikeastaan olemme vain valmistautuneet tuleviin kahteen näyttelyyn sekä alkavaan treenaamiseen.

Allekirjoittanut valmistui koulusta maaliskuun puolivälissä, mutta jo ennen sitä työt ehtivät alkaa ja poika on joutunut pakon kautta olemaan paljon enemmän yksin. Onneksi isännän työt sentään sallivat kotona käymisen ja pojan ulkoiluttamisen päivittäin keskellä päivää. Casper on sopeutunut muutokseen erittäin hyvin, eikä mitään tunteenpurkauksia tai mielenosoituksia ole toistaiseksi ollut kummoisesti. Oikeastaan ainut mielenosoitus sattui ensimmäisellä työviikollani, kun olin poissa kotoa koko päivän. Illalla olimme vielä lähteneet kumpikin omille menoillemme, joten poika sitten yksinäisyyden tuskissaan irvisti meille hieman, kun tulimme kotiin. Toivotaan, että jatkossakin on näin helppoa. :)

Hiihtolomalla, eli viikolla 10, Jari ja Casper olivat kahdestaan kotona ja keksivät jäällä kävelemisen olevan oiva keino kuluttaa aikaa. Jäällä kuluikin helposti yli tunnin verran aikaa, ja ainakin toistaiseksi poika on saanut ihan rauhassa revitellä häiritsemättä muita ihmisiä. Casper on siitä omituinen, että puku päällä juokseminen ei tahdo olla mielekästä. Parinkympin pakkasella kun puku on ehdoton, joten jäällä liikkuminen tai muutoinkin lenkkeily on sitten ollut sellaista hipsuttelua. Hiihtolomaviikosta miehet osasivat kertoa sen olleen erittäin rentouttava ja miellyttävä asia. Koira olikin onnellisen tuoksuinen ja muutoinkin erittäin tyytyväisen oloinen aina allekirjoittaneen saapuessa kotiin.

Kuva: Jari Koskenperä, 7.3.2013

Kevättä odotellessa olemme käyneet paljon enemmän lenkillä, sillä aurinko on ollut erittäin paljon ilonamme. Koiran kanssa kävely on mukavampaa kuin moni antaa ymmärtää, sillä ainakin meidän kokemuksemme mukaan koira tuo oman iloisen lisänsä lenkin kulkuun. Usein puuhun vilahtaa orava tai tien poikki juoksee jänis, silloin tietysti saa olla hieman varuillaan. Casperin suurilla korvilla nimittäin kuulee kaiken, tai ainakin kaiken minkä se tahtoo kuulla. 

Viime viikonloppuna kävimme pyörähtämässä yhdistetyllä sukulointi-, shoppailu- ja pelireissulla Espoo-Riihimäki -seudulla. Casper oli jälleen oikein kiltti ja ymmärtäväinen parivuotista Nannaa kohtaan. Toisaalta reissuväsymys meinasi sitten kostautua, kun suhteellisen vieraassa ympäristössä ihmiset liikkuivat ja puhuivat jatkuvasti. Täten ei minkäänlaista rauhaa paikalleen asettumiselle jäänyt, joten vieraileva tähti oli ehkä hieman rasittava isäntäperhettä kohtaan juoksentelemalla ympäriinsä. Rodun kanssa vähemmän olleiden ihmisten on tietenkin hieman hankala ymmärtää pojan ADHD-asennetta elämään, mutta illalla kuitenkin kiiteltiin kun poika kuorsasi kellallaan vallaten koko sohvan. Espoon seudulla lenkkeily tuntui ainakin allekirjoittaneesta erittäin vaaralliselta, sillä pihatiet ja muutoinkin kävelytiet olivat erittäin liukkaat. Mutta hengissä selvittiin, eikä mustelmiakaan saatu. :) BTW, kaikki automatkat meni hyvin, poika kuorsasi eikä pysähdyksiäkään tarvinnut tehdä muutoin kuin omien ruokailujemme yhteydessä. 

Kuva: Kirsi Rissanen, 2013

Kuten muukin kevään alku, niin myös pääsiäinen meni sujuvasti lenkkeillen sekä jäällä kävellen. Päätimme, että nyt on viimeiset päivät kun uskallamme jäällä liikkua auringon porotuksen vuoksi. Saattaa nimittäin olla, että jää alkaa piakkoin sulaa, eikä siellä sitten enää uskalla tallustella. Alla vielä kuvia ihanasta joensuulaisesta auringonpaisteesta. :)

Hiihtämässä "isin" kanssa 29.3.2013

Jäältä löytyi aarre.

Farkku ja sen kaivamisvietti :D

DOING!

Näin seisoo noin 3v. poeka.

Hauska viikonloppu ja sotavammoja

Nähtiin tuossa viime lauantaina Casperin ihastus, faarokoira-Fanny. Lenkkeiltiin vajaa tunti Karsikon ympäristössä ja rupateltiin mukavia. Lenkillä todettiin useasti, että on tytöllä virtaa - tosin onhan kaksikolla lähes kahden vuoden ikäero. Lenkin päätteeksi jäimme vielä vaihtamaan kuulumisia Siwan pihaan. Siellä ihmetystä aiheuttikin sitten Fannylle sellanen lumiaura.

Casper on Fannyn suhteen tosi reilu. Leikkiminen sujuu hyvin, eikä jatkuvaa haukuntaakaan tarvitse kuunnella, kun puhuvat "samaa kieltä". Siinä höpötellessä otin pari valokuvaa taas muistoksi. Tuo tyttö on niin kaunis, että!

Lumiaura aiheuti ihmetystä.

Casper kävi aina välillä kosiskelemassa Fannya.. Muun muassa kaulaa piti nuolla . Tuloksetta kuitenkin, onneksi! :D

Outo kuvakulma, mutta tarkkaavainen Casper.

Meillä on tosiaan ollut aika paljon harmia meidän autosta, ja nyt kun se on kunnossa, niin päästään vähän muuallekin kun tähän kotikulmille. Lähdettiin siis sunnuntaina tarpomaan jo ysin aikaan Jaamankankaalle. Oli tosi mukavaa talsia siellä, Casper ei vaan täysin aluksi tajunnut touhun hauskuutta :D Herra päätti aluksi vetää sellaisen normisetin; mahdollisimman syvään ja tahmaiseen lumihankeen kuin mahdollista, puku täyteen lunta ja niin edelleen. Kuten kuvista näkyy, niin pojan käytössä oleva puku on "hieman" suuri xD Loppujen lopuksi puku oli täynnä lunta jatkuvasti, ja sitä piti sitten tyhjentää. 

ngh! on tää vaikeeta!

Toisen jalat ei pysyny ihan niin pinnalla kuin Jarilla :P

Iskän jalanjälkiä on paras mennä ettei upota.

Posetusta laavulla.

Cassulla on ollut kohta parisen kuukautta sellainen vekki korvassa, ja sitä ollaan yritetty välttää tulehduttamasta kaikin keinoin. Aluksi sen puhdistaminen oli tosi vaikeaa ja stressaavaa, kun poikaa ei olis kiinnostanut pätkääkään seisoa paikallaan ja antaa meidän sorkkia korvaansa. Mutta se on meidän korvakkaiden perusongelma. Kaverin kehotuksesta alettiin siis liottaa verihyytymää vedellä ja helokkiöljyllä, nyt siihen laitetaan enää vettä ja voidetta.

Korvan vekki.

Eilen sitten ihmettelin, kun pojan vasen silmä selvästi siritti. Aamulla en kiinnittänyt siihen huomiota, sillä aamuisin sillä on muutenkin aina välillä unihiekkaa ja punertavat silmät unien jäljiltä. Seurailin sen puuhia tässä sitten pitkin päivää, ja lopulta illalla oli sitten soitettava päivystävälle eläinlääkärille. Ei lähdetty käymään Ilomantsiin saakka. Lääkäri ehdotti, että käydään hakemassa antibioottitippoja silmään. Ei kuitenkaan epäillyt silmätulehdusta, vaan jonkinasteista traumaa. Tänään kun olen silmää tarkastellut, niin siinä näkyy plajon nestettä, punoitusta ja mahdollisesti jokin karva/pölyhiukkanen, joka hiertää silmää. Illalla mennään viellä paikalliselle eläinlääkärille ja kuullaan hänen mielipiteensä asiasta.